I.V.L. A-22 Hansa
Suomen Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa alettiin 1920 –luvun alussa rakentaa 2-paikkaisia meritiedustelukoneita Hansa- und Brandenburgische Flugzeugwerke gmbh:n lisenssillä. I.V.L. A-22-koneita valmistettiin kaikkiaan 122 kpl.
Koneisiin hankittiin 300 hv vesijäähdytteiset Fiat A 12bis –rivimoottorit. Insinööri K. W. Berger suunnitteli moottorille sopivan potkurin, ja talvikäyttöä varten kehitettiin kellukkeiden tilalle sukset.
Hansat tulivat kovaan tarpeeseen etenkin merilentäjäkoulutukseen. Ja Lapissa Ilmailuvoimat lensi 1927 alkaen kesäisin kulohälytyspalvelun lentoja.
(Tiedot tarkistettu eversti evp Kuno Waldemar Janarmon historiikkikoosteista, jotka julkaistiin Ilmailu –lehdessä 1960–70 –luvuilla.)
Korvatunturilla, kun Joulupukki sai tietää suomalaisen lentokoneteollisuuden uutuuksista, innostukselle ei tahtonut löytyä tolkkua. Aivan mahtavaa! Juuri sitä, mitä tarvitsemme! Ei enää vanhanaikaisia 2-tasoja! Kellukkeet! Sukset! Nopeus jopa 158 km/h!
Siitäpä sitten neuvottelumatkalle Helsingin pääkaupunkiin ja lentokonetehtaan johtajien luokse.
Sovittiin, että Korvatunturille toimitetaan yksi kone käyttökokeiluja varten (kone n:ro 45 tunnuksiltaan 4.F.45) vuoden ajaksi. Voi sitä riemua! Joulupukki oli todella mielissään. Lento-ominaisuudet olivat hyvät ja koneella pääsi ympäri vuoden, vaikka minne tunturien jontkiin ja aapojen jänkhille.
Mutta.
Tontut eivät olleet tyytyväisiä.
Eihän koneesta pysty kunnolla tähystämään, kun kone on alataso – eikä mikään pieni siipi olekaan, pinta-alaa 44 m2! Kauhea ladon ovi! Tonttujen työturvallisuusvastuuhenkilö nosti asian kynnyskysymykseksi kevään työehtosopimusneuvotteluissa. Siipi kapeammaksi, tuulilasilla suojattu tähystämö, vähintään korituoli ja lämminilmaputki moottoritilasta + lentolisän korotus . . .
Kahden kuukauden testikäytön jälkeen kone palautettiin Sortavalan vesilentoasemalle ja unohdettiin koko juttu.
Hauskaa Joulua ja Lennokasta Uutta Vuotta 2025!
Toivoo: Suomen Lentopelastusseura ry (ja Petteri)